tiistai 18. lokakuuta 2011

Päivä 8 - 24 tuntia

Kohti terveempää arkea

Tätä kirjoittamaan alkaessani on vierähtänyt ensimmäiset 24 tuntia edellisestä "analogisesta" savukkeestani. Siemailen rauhallisia, viipyviä vetoja pillin muotoisesta drip tipistä, jonka perässä olevassa kartomisaattorissa höyrystyy mielyttävän rätinän saattelemana FreedomSmokeUSA:n Gummy Bear e-neste 18mg nikotiinivahvuudella. Kaapin perälle viskattua Camel-savukkeaskia ei ole lainkaan ikävä, ainakaan vielä.

Tupakoinnin korvaaminen höyryttelyllä tuntuu ajoittain ehkä hieman liiankin mukavalta. On erilaisia makuja ja laitteita kokeiltavana, jonka ohessa voi selailla lukuisten e-savukekauppojen verkkosivuilta jo uusia hankintoja. Tämä kaikki onnistuu oman kodin valossa ja lämmössä, syysiltojen yhä pimentyessä ja kylmetessä. Minulle alkaa jo kehittyä höyryttelystä pienimuotoinen harrastus, johon osana kuuluu e-savukekäyttäjän identiteetti ja ylpeys. Samantyyppistä asennetta olen havaitsevinani myös ahkerassa käytössä olleella e-savuke.com:n foorumilla, jossa muidenkin höyryttelystä innostuneiden liput liehuvat korkealla.

Tällainen asennoituminen tuntuu varsin luontevalta. Selkeä valtaosa e-savukkeen käyttäjistä, itseni mukaan lukien, on entisiä tupakoitsijoita, joille ei purukumeista ja laastareista ole avuksi. Tupakoitsija vetää joka imulla keuhkoihinsa noin neljäätuhatta erilaista kemikaalia, joista ainakin viisikymmentä aiheuttaa todistetusti syöpää. Näitä kemikaaleja ei e-savukekäyttäjä sisäänsä saa, joten suhteellisen pienellä tapamuutoksella jokainen entinen savuttaja saa ties miten monia laadukkaita elinvuosia lisää. Höyryttelijä ei myöskään päästä ympäristöönsä tätä myrkkyä, jota jotkut ihmiset eivät tykkää haistella, tai saada passiivisesti sisäänsä. Tarkoitukseni ei ole nyt olla tekopyhä ja syyllistää tupakoitsijoita, vielä eilen iltapäivällä minunkin suupielessäni kärysi analoginen, mutta koen tarpeelliseksi päästää ilmoille faktan tai pari, erityisesti viimeaikaisten keltaisen lehdistön artikkeleiden jälkeen.


Mutkainen tie(?)

Taas muutama pitkä imu Gummy Bearia. Aijai, hyvää on. Kaikki ei kuitenkaan lähtenyt niin simppelisti rullaamaan, mitä olisi toivonut. Tilatut nesteet tipahtivat postilaatikkoon jo ennen viikonloppua ja tavalliset savukkeet alkoivat maistua päivä päivältä kamalammalta höyryttelylaitteistoa odotellessa. Syy lieni pääasiassa psykologinen, lopetuspäätös analogisten suhteen kun oli jo tehty ja e-nesteet kuumottelivat työpöydällä. Maanantaina Itella kiikutti kirjeen Vantaan tullilta. Arvolisäverot Kiinasta tilatuista tavaroista pitäisi maksaa, ennen kuin paketti lähtee Vantaalta minnekään. Pelkäsin tullin hautovan pakettia päiväkaupalla, joten ALV:t nopeasti maksuun ja tuskanhuutoja foorumille, olisiko kenelläkään myydä ylimääräistä akkua ja muutamaa kartomisaattoria heti tarvitsevalle?

Kahdenkymmenen minuutin päästä oli jo ensimmäinen laupias samarialainen vastaamassa kutsuun. Sen kuin tulen hakemaan laitteet toiselta puolelta Tamperetta ja otan hänelle seuraavan tavaratilaukseni yhteydessä uuden akun, niin asia on sillä selvä. Tuntemattomien ihmisten avuliaisuus ja solidaarisuus hämmästytti, mutta ei siinä kummempia, kuin puhelimessa kuviot selviksi, auto alle ja matkaan. Toista tuntia vierähtikin mukavasti höyryttelyn lomassa aiheesta keskustellen, youtube-videoita ihmetellen ja kartomisaattorin täyttämistä opiskellen. Missä mutka, siellä oikotie, kiitos.


Positiivisten yllätysten jatkumo

Tänään ovikello soi hieman ennen kahdeksaa aamulla ja sain Kiinapaketin hellään huomaani. Yllättävän nopeaa toimintaa, sanoisin. Veitsi kauniiseen käteen ja apinan raivolla pahviloota auki. Pienen häslingin jälkeen sain tankit toimimaan, mutta kartomisaattoriin edellisen illan tutustuttuani paluuta ei enää ollut, niitä oli saatava lisää! Muutaman e-savukekaupan sivut auki ja ostoslistalle avuliaan foorumilaisen akku, parikymmentä kartomisaattoria, reippaasti uusia, sopivan vahvuisia e-nesteitä, drip tippejä, yms tilpehööriä. Toistasataa euroa sai taas komeasti menemään. Samalla seurailen sincemylastcigarette.com:n laskuria vakaasti uskoen, että kyllä nämä itsensä vielä takaisin maksavat. Terveyttä ei sitäpaitsi voi mitata rahassa.

Tänään höyryttely maistuu jo huomattavasti paremmin, kuin eilen. Alkuun koin hieman ristiriitaisia tuntemuksia makujen suhteen, mutta makuaistini alkaa selvästi pikkuhiljaa sopeutumaan mitä mielikuvituksellisimmin maustettuihin propyleeniglykolihöyryihin. 24mg nesteet tuntuvat olevan normaaliin arkikäyttöön itselleni hieman liian vahvoja, mutta kyllä niillekin käyttöä löytyy, kun aamuisin on nikotiinin tarve kovimmillaan. Tästä siis eteenpäin pääasiassa 16mg-18mg vahvuuksilla.

Jälleen venähti teksti hieman pitkäksi, mutta minkäs teet, kun asiaa on. Tällainen yksi kirjoitussessio viikkoa kohti tuntuu ainakin toistaiseksi sopivalta tahdilta, toivottavasti myös alkuihmettelyiden jälkeen kirjoitettavaa riittää. Nyt jään odottamaan uusia makuja ja kartomisaattoreita, palataan taas silloin asiaan.


- Höyryttelijä

tiistai 11. lokakuuta 2011

Päivä 1 - Ensimmäinen askel

Valaistuminen

Pyhä tavoitteeni on joitakin vuosia ollut tupakasta eroon pääseminen, sekä raha- että terveysvaikutusten takia. En ole kovin pitkään polttanut, vasta viisi tai kuusi vuotta, mutta helpoksi lopettaminen ei ole siitä huolimatta osoittautunut. Aloitin armeijan alkupuolella muutamalla stressiä vapauttavalla vihreällä savukkeella päivässä, nykypäivänä ilmaan savuaa puolesta askista askiin punaista päivää kohti. Kaikennäköiset nikotiinipurkka ja -laastarikokeilut ovat olleet poikkeuksetta täysiä epäonnistumisia, kertalopettaminenkin kestää vain seuraavaan kosteaan iltaan saakka. Mutta mutta, uskon löytäneeni tupakkakopin kulmasta viimein valoa.

Reilu viikko sitten osallistuin hämeenlinnalaisen ystäväni tupaantuliaisiin. Vieraskatras oli minulle suhteellisen tuntematon, mitä nyt muutama tuttu naama näkyi edellisvuonna järjestetystä samantapaisesta tapahtumasta. Ahtaalle parvekkeelle ensikertaa porukalla sulloutuessamme huomasin erään partasuun kädessä kummallisen näköisen kapistuksen, joka ei lainkaan vastannut ulkonäöltään muiden hypistelemiä savukkeita, tai pikkusikareita. Ei sitten muuta, kuin kärppänä kyselemään tyhmiä tältä miespololta.

Kyseinen laitos osoittautua sähkötupakaksi, e-savukkeeksi, tai miksi kukin tätä välinettä sujuvimmin kutsuu. Naljailin ensin hieman ivalliseen sävyyn moista touhua, mutta asenne muuttui pian, kun tarkennettiin, että sähkötupakalla tosiaan "poltetaan" (höyrytellään) makunesteitä, jotka sisältävät nikotiinia. Makuja lienee tuhansia ja eri nikotiinipitoisuuksiakin riittää kahden käden sormille laskettavaksi. Olin melkoisen äimänä, maailmankuvani kääntyi päälaelleen. On siis tupakanomainen laite, jolla saan puhtaasti nikotiinia, ilman mitään tupakan palamistuotteena keuhkoihin siirtyviä haitta-aineita. Laite, jota voin surutta käyttää sisällä, sillä sähkötupakan "palamistuotteena" syntyy pelkkää vesihöyryä, joka ei tartuta tunkkaista hajua vaatteisiin ja huonekaluihin. Ei enää takapihalla värjöttelyä syyssateessa tai talvipakkasessa, ei limaista aamuyskää, ei haisevia vaatteita tai hengitystä, eikä värjääntyneitä sormia. Kuulostaa aivan liian hyvältä ollakseen totta.


Puheesta teoiksi

Ajatus muhi päässäni jonkin aikaa, kunnes viimein eilen minulla oli aikaa jumittaa itseni tietokoneen eteen. Koko päivä (ja aikalailla yökin) kului e-savukkeeseen liittyvillä sivustoilla, foorumeilla ja youtube-videoita katsellessa. Tässä vaiheessa vasta tajusin, millainen valinnan vaikeus voikaan ihmiseen iskeä. On microa, miniä, superminiä, kynämallia, sikaria ja piippua. Värivalikoima saa sateenkaaren näyttämään tylsältä ja muotokirjo vetää vertoja Alvar Aallolle. Tuntikaupalla lisää lukemista ja videoarvosteluja, niin kuvio alkoi pikkuhiljaa selkenemään.

Pääkriteereiksi lukemani perusteella tulevalle höyryttelylaitteistolleni muodostuivat tankkipatruuna (mielellään suuri, litteällä suutinosalla) ja kestävä akku pienessä koossa. Sitten vain sopivaa aloituspakettia etsimään. 510-malli roikkui pitkään listallani, mutta juurikin tuo akkujen pienuus kyseisissä malleissa pudotti sen listalta. Pian kuitenkin löytyi omiin tarpeisiini melkoinen lupaus, eGo Tank. Täysin sopivaa aloituspakkausta ei vain tästäkään mallista löytynyt, joten lähdin häikäisevällä päivän tai parin sähkötupakkafoorumitietämykselläni väsäämään osista toimivaa pakettia.

Varastotilanne Euroopan verkkokaupoissa on tällä hetkellä kehno. Todella kehno. Aikani tuskailtuani bongasin Kiinasta puljun, jonka varastot pursusivat kaipaamiani osia. Ainakin kokeneemmat höyryttelijät saattavat saada tilauslistastani jotakin irti, mikseivät aloittelevatkin vinkkiä laitehankintoihin, joten:


  •  2x Joye eGo-T 1000mAh läpivientiakku - musta
  •  2x Joye eGo-T atomisaattori, type B - musta
  •  2x Joye eGo-T matalavastusatomisaattori, type B - kupari (mustat olivat loppu, prkl..)
  • 50x Joye eGo-T 2ml patruuna, type B - sininen
  •  1x Joye eGo-T XL kantopussukka - musta
  •  1x eGo Universal USB-laturi johdolla, 500mA
  •  1x Verkkovirta -> USB -adapteri


Koska Kiinasta ei ole luvallista tilata nikotiinipitoisia e-nesteitä Suomeen, täytyi niiden osto hoitaa erikseen Iso-Britannian ja Alankomaiden verkkokaupoista. Tilasin aluksi vain vähän nesteitä, jotta sopivat vahvuudet ja maut tulevat tutuiksi ennen uutta tilausta.


Odotus

Eli tilaukset on nyt tehty, kolmesta eri puljusta ympäri palloa. Loppusumma, hieman reilut 140 euroa hirvitti hieman näin kertamätkynä, mutta koska höyryttelyllä on tupakointiin verrattuna terveyden edistämisen lisäksi myös rahaa säästävä vaikutus, niin panostukseni on pian maksanut itsensä takaisin. Vielä olisi jäljellä se piinaava viikon, tai kahden odottelu, jonka aikana kulunee vielä useita askeja Camelia. Kaikille sähkötupakasta kiinnostuneille suosittelen erittäin lämpimästi e-savuke.com -sivustoa, sekä sieltä löytyvää foorumia. Kyseiseltä sivulta olen saanut paljon arvokasta tietoa ja foorumin aktiiviset ja avuliaat jäsenet neuvovat kaikessa typerien kysymysten ja kiperien pulmatilanteiden väliltä.

Mutta, palatkaamme asiaan pakettien saavuttua, josko kirjoitusintoa piisaisi jälleen silloin.


- Höyryttelijä